”Jumalan aikataulu ei vanhene – me juhlimme samoissa askelmerkeissä kuin esi-isämme.”
Maailma muuttuu, mutta Raamatun pyhät juhlat pysyvät. Ne eivät ole vain historiallisia muistomerkkejä tai kulttuuriperinteen jäänteitä – ne ovat Jumalan asettamia kohtaamisen aikoja, joissa jokainen sukupolvi liittyy samaan hengelliseen virtaan, joka alkoi Siinailla ja jatkuu Messiaan tulemukseen saakka.
Nostamme esiin tämän ulottuvuuden erityisesti 3. Mooseksen kirjan 23. luvunselityksissä. Tunnettu tutkija ja rabbien opetusten asiantuntija Jacob Milgrom tähdentää, että nämä juhlat eivät ole kansan itse keksimiä, vaan Jumalan määräämiä kohtaamispaikkoja, mo’edim, jotka kuuluvat luomakunnan ja lunastuksen suureen rytmiin.
Juhlat ovat liittoon sidottuja hetkiä
3. Moos. 23 ei ole pelkkä lista pyhäpäiviä, vaan Jumalan kronologinen suunnitelma ihmiskunnan lunastamiseksi. Jokainen juhla toimii muistutuksena – ei vain menneestä, vaan myös nykyhetken merkityksestä ja tulevasta toivosta.
Pyhät juhlat ovat:
- Mikra’ei kodesh – pyhiä kokoontumisia
- Ajallisia profetioita – jokainen juhla viittaa pelastushistorialliseen tapahtumaan
- Yhteisöllisiä – juhlia ei ole tarkoitettu yksityiseksi uskonharjoitukseksi, vaan koko kansan kokoaviksi hetkiksi
Pääsiäinen (Pesach) – vapautuksen perintö
Pääsiäinen kertoo Egyptin orjuudesta vapautumisesta, mutta se on paljon enemmän:
”Pesach ei ole vain muisto historiallisesta tapahtumasta, vaan toistuva todistus siitä, että Jumala kuulee kansansa huudon.”
Milgromin mukaan jokainen pääsiäisateria on kuin osallistumista Exodukseen – se tekee jokaisesta juhlijasta osallisen vapaudessa. Nykyajan juhlijat eivät vain muista, vaan astuvat sisään kertomukseen.
Shavuot – liiton uusiminen Siinailla
Shavuot, eli viikkojuhla, juhlii sadonkorjuuta, mutta juutalaisessa ja messiaanisessa perinteessä se nähdään myös Tooran antamisen juhlapäivänä. Tämä juhla osoittaa, että sadon ja sanan välillä on yhteys – fyysinen ja hengellinen ravinto kulkevat rinnakkain.
Milgromin tulkinta painottaa, että Shavuot toimii eräänlaisena liiton uusimispäivänä:
”Joka vuosi Israel lupaa uudelleen: ’Me teemme ja me kuulemme’ (na’aseh v’nishma).”
Tämä perinne yhdistää nykyajan Tooran rakastajat suoraan Siinain juurelle.
Sukkot – suoja, ilo ja vaelluksen muisto
Sukkot, lehtimajanjuhla, muistuttaa erämaavaelluksesta ja Jumalan suojeluksesta. Nostamme esiin juhlan kolme tasoa:
- Muisto: Jumalan huolenpito erämaassa
- Nykyhetki: Ilo sadosta ja Jumalan suojasta
- Tulevaisuus: Messiaan valtakunta, jolloin kansat tulevat Jerusalemiin (Sak. 14:16)
Milgrom huomauttaa, että sukka on haurauden ja luottamuksen symboli. Se on samalla kertaa epävakaa ja siunattu tila, jossa ihminen asettaa turvansa Jumalaan.
Hanukka – valo ja pyhityksen jatkuvuus
Vaikka Hanukka ei ole 3. Mooseksen kirjassa mainittu juhla, käsittelemme sitä, korostaen sen historiallista ja hengellistä merkitystä. Hanukka on muistutus siitä, että Jumalan temppeli – sekä fyysinen että hengellinen – voidaan puhdistaa ja uudistaa.
Hanukan valo on kutsumus uskollisuuteen Jumalan sanalle vastakulttuurisessa ympäristössä. Nykyajan Hanukka-juhlijat seisovat samassa hengessä kuin muinaiset makkabealaiset: puhdistamassa alttaria ja sytyttämässä valoa pimeyden keskelle.
Juhlat yhdistävät sukupolvet – ajassa ja hengessä
Jumalan juhlakalenteri ei ole museoesine. Se on elävä rytmi, joka kuljettaa juhlivan ihmisen esi-isiensä askelmerkeissä.
Ajallinen osallistuminen Jumalan juhliin tekee meistä osallisia pyhän historian virrasta. Tämä ei ole vain juutalaisten kokemus, vaan kaikkien, jotka seuraavat Israelin Jumalaa ja tunnustavat Messiaan.
”Kun me vietämme Pääsiäistä, me seisomme Mooseksen rinnalla. Kun sytytämme Hanukka-kynttilöitä, me seisomme makkabealaisten rinnalla. Kun juhlimme Sukkotia, me seisomme erämaan reunalla ja katsomme kohti luvattua maata.”
– Leviticus 23, juhlakalenterin kommentaari
Sama Jumala, sama kalenteri, sama kutsu
Raamatullinen juhlakalenteri ei ole pelkkä muisto – se on hengellinen kartta, jonka avulla nykyajan juhlija voi löytää paikkansa Jumalan aikataulussa. Juhlat ovat liiton merkkejä, jatkuvuuden kehyksiä ja toivon lähteitä.
Siksi juhlimme yhä – ei vain menneisyyden vuoksi, vaan koska Jumalan suunnitelma jatkuu, ja me olemme osa sitä.