Kun puhumme juurista, liitostKun puhumme juurista, liitosta ja paluusta esi-isien uskoon, emme viittaa pelkkään kulttuuriperintöön tai muinaisiin tapoihin. Puhumme elävästä uskosta, joka yhdisti Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaan – yksinkertaisesta, puhtaasta ja suorasukaisesta suhteesta Luojaan.
Esi-isien usko (emunat avot) ei ole vain historiallinen käsite, vaan se on mallina jokaiselle uskovalle: uskoa, joka yhdistää sydämen, mielen ja elämän kokonaisuudeksi Jumalan tahdon mukaan.
Mitä esi-isien usko on?
1. Usko yhteen ainoaan Jumalaan
Abraham erottautui omasta pakanallisesta ympäristöstään tunnustamalla, että on vain yksi ainoa Jumala, taivaan ja maan Luoja.
”Herra sanoi Abramille: ’Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan.’ ” (1. Moos. 12:1)
Tämä askel ei ollut vain fyysinen lähtö, vaan myös hengellinen irtiotto aikansa monijumalaisuudesta. Abrahamin usko YHWH:hen merkitsi uudenlaista maailmankuvaa, jossa Jumala on yksi, pyhä ja persoonallinen – ja johon ihminen voi luottaa henkilökohtaisesti.
2. Luottamus Jumalan lupauksiin
Abraham uskoi Jumalan lupaukset, vaikka niiden täyttyminen näytti mahdottomalta.
”Abram uskoi Herraa, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi.” (1. Moos. 15:6)
Tämä jae toimii perustana koko liittoajattelulle ja myös Uuden testamentin opetukselle uskosta. Usko ei ollut tunteiden tai logiikan tuote, vaan valinta nojata Jumalan lupaukseen. Esi-isien usko oli luottamusta, joka ilmenee kuuliaisuudessa ja odotuksessa.
3. Kuuliaisuus Jumalan ohjaukselle
Esi-isät eivät ainoastaan uskoneet Jumalaan ajatuksen tasolla – he toimivat uskonsa mukaan.
Heidän kuuliaisuutensa ei ollut pelkkää lakihenkisyyttä, vaan vastaus Jumalan armon ja ilmoituksen kohtaamiseen. Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin elämä ei ollut täydellistä, mutta heidän tahtonsa pysyä liitossa ja kasvaa Jumalan johdatuksessa teki heistä uskon esikuvia.
Miten esi-isien usko eroaa myöhemmästä uskonnollisuudesta?
Esi-isien usko oli:
- Suoraa ja henkilökohtaista: Yhteys Jumalaan ei vaatinut rituaalijärjestelmiä tai välikäsiä.
- Liittoon perustuvaa: Jumalan puolelta aloittama, armollinen suhde, johon ihminen vastasi uskolla ja kuuliaisuudella.
- Toiminnallista ja käytännöllistä: Uskon merkitys näkyi arjen ratkaisuissa, perheessä, vaelluksessa ja rukouksessa.
Myöhemmät perinteet rakentuivat osin tämän uskon varaan, mutta voivat myös peittää alkuperäisen yksinkertaisuuden. Paluu esi-isien uskoon ei tarkoita menneiden sääntöjen matkimista, vaan alkuperäisen suhteen etsimistä ja elämistä.
Miksi Jumala kutsuu palaamaan esi-isien uskoon?
”Menkää teidän teillänne ja katsokaa ja kysykää ikivanhoja polkuja: Missä on hyvä tie, ja kulkekaa sillä.” (Jer. 6:16)
Profeetallinen kutsu ei ole vain historiallinen muistutus, vaan jatkuva kehotus palata alkuperäiseen luottamukseen ja liittoon. Jumalan huoli kansastaan ei koske vain moraalista epäonnistumista, vaan suhteen rikkoutumista – siitä seuraa kutsu palata.
Miten käytännössä palata esi-isien uskoon?
1. Tunnustamalla yksi ainoa Jumala
Paluu alkaa Jumalan tuntemisesta sellaisena kuin Hän on ilmoittanut itsensä – ei ihmisten muovaamana. Korostamme Sheman (5. Moos. 6:4) – ”Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi” – olevan juutalaisen uskon ydin.
2. Opiskelemalla ja kunnioittamalla Tooraa
Toora ei ollut esi-isille juridinen taakka, vaan elämän ja liiton lähde. Toora on enemmän kuin lait – se on Jumalan paljastettu tahto, ohje hyvään elämään ja keino pysyä liitossa.
3. Elämällä Jumalan tahdon mukaan arjessa
Paluu näkyy pienissäkin valinnoissa:
- Rukouksessa ja kiitoksessa
- Sapattien ja juhlien kunnioittamisessa
- Perhe-elämässä, jossa siirretään liiton tuntemusta eteenpäin
Muistutamme, että ”jumalanpalvelus ei ole vain temppelin asia, vaan elämän kokonaisasenne”.
4. Luottamalla Jumalan lupauksiin tulevaisuudessa
Usko kantaa tulevaan, sillä liitto on edelleen voimassa. Esi-isien usko ei katso vain menneisyyteen, vaan julistaa tulevaa lunastusta, kansan palauttamista ja Messiaan tulemista – liiton täyttymystä.
Paluu esi-isien uskoon – ei vain yksilölle, vaan koko kansalle
”Minä kokoan heidät heidän hajotuksensa maista ja annan heille yhden sydämen ja panen uuden hengen heidän sisimpäänsä.” (Hes. 11:17,19)
Näemme tämän lupauksen tämän lupauksen osana Jumalan suurta suunnitelmaa: Koko Israelin, myös kadonneiden sukukuntien, hengellinen herääminen ja paluu juurilleen on valmistelua Messiaan valtakunnalle.
Esi-isien usko ei ole kadonnut menneisyyteen
Se elää jokaisessa, joka:
- Tunnustaa Jumalan ainutlaatuisuuden
- Uskoo Hänen lupauksensa
- Kulkee kuuliaisuudessa
- Elää liiton mukaan
- Odottaa lunastusta ja rauhaa
Paluu esi-isien uskoon ei ole askel taaksepäin, vaan askel kohti todellista hengellistä perintöä – sellaista, joka valmistaa meitä elämään Jumalan tahdon mukaisesti tässä ajassa ja tulevassa valtakunnassa.