Raamatun suurten lupausten kaari alkaa Abrahamista, jolle Jumala antoi liiton, joka ulottuu sekä hänen jälkeläisiinsä että kaikkiin kansoihin. Tämä liitto ei ole vain historiallinen kertomus, vaan profeetallinen ja messiaaninen todellisuus, joka vaikuttaa yhä tänään. Sen kautta avautuu ymmärrys sekä Israelin kansan erityisestä asemasta että Jumalan suunnitelmasta koko maailmaa varten.
Lupaus maasta, siemenestä ja siunauksesta
Ensimmäisen Mooseksen kirjan keskeiset kohdat avaavat liiton ytimen. Jumala lupasi Abrahamille maan: ”Minä annan tämän maan sinun jälkeläisillesi” (1. Moos. 15:7; 17:8; 26:3). Tämä lupaus on erottamaton osa Israelin kansan identiteettiä, sillä se ei ollut inhimillisen sopimuksen tulos vaan Jumalan lahjoittama perintö. Liitto sisälsi myös lupauksen siemenestä: ”Hän, joka lähtee sinun ruumiistasi, on oleva sinun perilliseksi” (1. Moos. 15:4). Jumalan suunnitelma eteni lupauksen lapsen kautta, ei ihmisen oman ratkaisun kautta. Lisäksi Abrahamille annettiin lupaus siunauksesta: ”Sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä” (1. Moos. 12:1–3). Näin Abrahamin jälkeläisten kautta Jumala aikoi siunata koko ihmiskunnan. Maa, siemen ja siunaus muodostavat liiton perustan, jonka kautta koko pelastushistoria etenee.
Abrahamista, Iisakista ja Jaakobista lähtevä jatkumo
Liitto ei päättynyt Abrahamin elämään, vaan se siirtyi sukupolvesta toiseen. Abrahamilta se siirtyi Iisakille, jolle Jumala sanoi: ”Minä annan tämän maan sinun jälkeläisillesi” (1. Moos. 26:3). Iisakilta se siirtyi edelleen Jaakobille: ”Sen maan, jonka olen antanut Abrahamille ja Iisakille, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi” (1. Moos. 35:12). Jaakob sai myös uuden nimen Israel (1. Moos. 35:10), mikä vahvisti hänen asemansa koko kansan kantaisänä. Tämä jatkumo osoittaa, että liitto ei riipu ihmisen ansioista vaan Jumalan uskollisuudesta. Jokainen sukupolvi kantaa lupausta, vaikka sen toteutuminen näyttää usein viivästyvän.
Efraimin erityinen kutsu
Erityisen profeetallisen merkityksen saa Jaakobin siunaus Joosefin pojille. Kun Jaakob risti kätensä, hän asetti oikean kätensä Efraimin, nuoremman veljen, päälle ja sanoi: ”Hänen jälkeläisistään tulee kansojen paljous” (1. Moos. 48:19). Hän jatkoi siunaamalla heitä sanoen: ”Sinun kauttasi Israel on siunaava sanoen: Jumala tehköön sinut Efraimin ja Manassen kaltaiseksi” (1. Moos. 48:20). Tämä ei ollut vain perhepiirin päätös, vaan profeetallinen teko. Efraimista tuli vertauskuva Israelin pohjoisvaltiosta, mutta samalla myös kuva Israelin kansoihin hajonneista heimoista, joista Jumala kerran kokoaa suuren joukon. Efraimin siunaus, jossa puhutaan ’kansojen paljoudesta’ (hepr. melo hagoyim), on tulkittu viittaavan siihen, että Efraimin jälkeläiset tulevat leviämään kansojen keskuuteen ja vaikuttamaan niiden keskellä. Samalla Abrahamille annettu lupaus siitä, että kaikki kansat tulevat siunatuiksi hänen siemenessään, toteutuu Messiaan kautta. Näin Jumala kokoaa aikanaan sekä Juudan että hajotetun Israelin ja liittää heidän rinnalleen myös kansoista tulevat uskovat yhdeksi laumaksi yhden Paimenen alaisuuteen.
Messiaaninen näkökulma
Uuden liiton kirjoitukset paljastavat, miten Abrahamin liitto täyttyy Messiaassa. Yeshua on se siemen, jossa kaikki kansat tulevat siunatuiksi (Gal. 3:16). Hän on Juudan leijona, mutta samalla myös se Paimen, joka etsii Israelin kadonneet lampaat, myös Efraimin hajotetut heimot, kansojen keskeltä. Liiton lopullinen päämäärä on koota yhteen Juuda, hajotettu Israel ja kansoista Messiaaseen uskovat yhdeksi Jumalan kansaksi yhden Paimenen alaisuuteen.
Abrahamin liitto ja Efraimin erityinen kutsu muodostavat avainkohdan Jumalan lunastussuunnitelmassa. Lupaus maasta, siemenestä ja siunauksesta ei ole pelkkä menneisyyden kertomus, vaan elävä todellisuus, joka ohjaa Jumalan kansaa tänään. Efraim, jonka jälkeläiset hajautuivat kansojen keskelle, muistuttaa siitä, että Jumalan suunnitelma ulottuu hajotetuista heimoista aina niiden lopulliseen kokoamiseen Messiaan johdolla.